Sisältöjä erikielisille markkinoille – kääntämisen ja lokalisaation ero

Kääntäminen on tuttu sana, jonka merkitys tuntuu melko itsestään selvältä: teksti muunnetaan kieleltä toiselle. Lokalisaatio puolestaan on vieraampi sana, mutta nämä käsitteet ovat tiukasti toisiinsa kietoutuneita. Harvemmin yhtä tavataan ilman toista.

Mitä on lokalisaatio?

- Lokalisaatiolla tarkoitetaan tekstin mukauttamista kohdekielen kulttuuriympäristöön sopivaksi, jotta sisältö palvelee haluttua kohderyhmää yhdenvertaisesti äidinkielestä riippumatta. Tyypillisiä lokalisointia vaativia tekstejä ovat esimerkiksi tuotteiden käyttöohjeet, sovellusten käyttöliittymät, nettisivut ja luovat markkinointimateriaalit, kertoo Lingsoftin asiakasvastaava Janne Holopainen.

Itsekin kääntämistä opiskellut Holopainen vastaa Lingsoftissa asiakassuhteista kansainvälisiin kielipalveluyrityksiin, joiden kautta käännöksiä tehdään eri toimialojen markkinajohtajille. Näille ympäri maailmaa operoiville organisaatioille sujuvat käännökset ovat erottamaton osa onnistunutta liiketoimintaa, ja niiden brändin on pysyttävä yhtenäisenä kaikkialla maailmassa.

Lokalisoinnissa tehtävät muutokset voivat olla pieniä tai isoja. Eri kielissä voidaan käyttää eri mittayksiköitä, ja päivämäärä tai kellonaika merkitään eri tavoin. Vieraalla tavalla merkityt painot tai pituudet saattavat tehdä lukemisesta hyvin hankalaa. Tämän tunnistanee jokainen suomenkielinen, joka on käyttänyt englanninkielistä ruokareseptiä brittiläisine mittayksiköineen. Jos lähtötekstissä sinutellaan, kohdekielessä voi olla tavallisempaa teititellä. Joskus taas kokonainen virke voi näyttää lokalisoituna varsin erilaiselta. Käännöstyössä tulee huomioida kokonaisuus, tekstin tavoite, kohdeyleisö, tyyli ja sävy.

Yleensä kun käännetään kieleltä toiselle, kääntäminen sisältää aina lokalisointia, koska jokaisella kielellä on omat ominaispiirteensä. Kukin kieli ikään kuin tarkastelee maailmaa omasta näkökulmastaan. Silloin käännettävää tekstiä on soviteltava uuteen kieleen, jotta kohdeyleisö saa eheän ja omalle kielelleen luonteenomaisen tekstin. Tällöin kääntäjän on tunnettava molemmat kielet perin pohjin.

Nyansseista merkittäviin eroihin

Selvästi vähäisempää lokalisointia vaativat tekstit, jotka on käännettävä sanatarkasti. Tällaisia saattavat olla lääketieteelliset, laki- tai sopimustekstit. Joskus taas lokalisointia voidaan tarvita ilman varsinaista kääntämistä saman kielen eri varianttien kesken, vaikkapa brittienglannin ja amerikanenglannin välillä. Esimerkiksi ranskanperunoista käytetään brittienglannissa sanaa ”chips” ja amerikanenglannissa ”french fries”. Amerikanenglannissa  sana “chips” taas viittaa perunalastuihin.

Ajatellaan kahden eri kielen välisiä eroja: Suomessa ja Japanissa sosiaaliset kulttuurit poikkeavat toisistaan monessa mielessä. Siinä, missä suomenkielisessä kontekstissa on luontevaa sanoa jotain hyvinkin suorasukaisesti, vastaava ei ehkä ole sopivaa japaninkielisessä viestinnässä. Tällaisessa tilanteessa kääntäjä tuntee japanilaisen kulttuurin niin hyvin, että hän osaa valita käännökseen ilmaisun, joka sopii tilanteeseen mutta välittää alkuperäisen tekstin sisältämän merkityksen.

On luonnollista, että ihminen haluaa lukea oman äidinkielensä ja kulttuuritaustansa mukaista tekstiä, vaikka kyseessä olisikin käännös. Hyvä käännös on usein huomaamaton, eikä sitä lukiessa tule edes mieleen, että teksti on alun perin kirjoitettu jollain toisella kielellä. Käännösvirheet puolestaan saattavat herättää huomiota herkästi, ja esimerkiksi verkkokaupassa huonolaatuista käännöstä pidetään usein merkkinä sivuston epäluotettavuudesta. Vaikutelma voi syntyä pienistäkin seikoista, kuten lauserakenteista, jotka eivät ole suomelle ominaisia, tai isoista alkukirjaimista siellä, missä niitä ei pitäisi olla. Myös väärinymmärryksiä tapahtuu huomattavasti helpommin, jos käännöksen lokalisointi tehdään huolimattomasti.